Tokovalmennuksissa on käyty koko kevät joka toinen viikko Hallan ja joka toinen Epun kans. Molemmat on mun silmään edistyny hienosti, jopa niin hienosti, että Hallalla oli uus alokasluokan koe viime viikonloppuna. No, eihän se ihan menny niinku Strömsössä.
Luoksepäästävyys 10.
Paikallaan olo 7,5. Tämä siitä, että Halla jäi kuunteleen uuden hallin kaikua ja vaati toisen käskyn maahan menoon. Tästä oon erityisen onnellinen, edellinen paikalla olo meni nollaksi Hallan syöksyttyä syömään oksennusta..
Mutta se seuraaminen. Huoh. Seuraamista kesti rehellisesti sanoen kaks askelta, jonka jälkeen Halla alko haistelemaan uuden hallin pohjaa ja en saanut siihen mitään kontaktia. Ei nätisti eikä rumasti. En oikeesti ymmärrä, koska kyllä meidän nyt pitäis seuraaminen selvittää edes tyydyttävästi vaikka vähän ollaankin reenattu. En sitte tiiä, jos ite jännitin liikaa vai mikä siinä mätti. Päätin keskeyttää kokeen siinä vaiheessa, koska mun mielestä ei ollut mitään järkeä lähtä tekemään seuraamista ilman hihnaa koiran kanssa, johon ei ollut mitään kontaktia.
Kotona: Eppu on rauhallisempi ku ikinä. Tai ainakaan rauhallisempi ku meillä koskaan ennen. Ulkona se kyllä reagoi juoksuisiin narttuihin, kotona ei. Reeneissä sille saa räyhätä kuka vaan ja sillä ei jää kierrokset päälle. Ennen sen mielenkiintoa ei saanu enää takas, jos sille sattu jokukaan takapakki reeneissä. Ihana Eppiäinen! Ja jos Lalliaiselta jää ruokaa niin Eppu oottaa lupaa mennä kupille. Ensimmäisellä kerralla ihmeteltiin, että mitä se Hallan kupilla päivystää..
Summa summarum; meillä ei mitään uutta. Eppu on hienompi koirakansalainen ku ennen ja Lalliainen on ihana oma temperamenttinen itsensä. Kesää ja kärpäsiä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti