Tokopanikointia

Tänään oli Hallan tokoreenit. Niistä ei kyllä paljoa ole jälkikasvulle kerrottavaa.. Sitä ennen Eppu pääsi korvaamaan Hallalta väliin jäänyttä reeniä.

Ensin Epun kanssa reenattiin paikallaanoloa. Itse paikallaanolo on hyvä, mutta meidän pitää reenata perusasennosta maahanmenoa, Eppu tuppaa kääntymään vinoon. Pitää kysyä viisaampien mielipide, että onko perusasento jo lähtökohtaisesti vino vai mitä siinä tapahtuu. Lisäksi katottiin luoksepäästävyys, jossa Eppu alkaa kestämään ilman turhia teputteluja. Jatkettiin noudon harjoittelua, nyt kärsii irrottaa käsi alaleuastakin. Muutaman kerran Eppu otti oma-aloitteisesti kapulan suuhun, joka oli ihan mieletöntä!

Lisäksi reenattiin häiriössä luoksetuloja niin, että koirat jätettiin oottamaan selät vastakkain ja niitä kutsuttiin eri aikaan. Epulla alkaa löytyä kestoa istumisen paikallaanolossakin, joten palkkailin välillä paikallaanoloa ja väliläl kutsuin luokse. Aloitettiin kaukokäskyjen maahan-seiso välin hinkkaaminen hissinä. Eppu pysyy nätisti paikallaan. Vähän korjaa jalkojen asentoa seisomaan noustessa, mutta palkkasin vain paikallaan pysyvät. Tästä tulee hyvä. Lisäksi alettiin harjoittelemaan seisomisen paikallaanolon kestoa. Ohessa pari reenitunnelma kuvaa.

Hei, tehhääntehhääntehhääntehhään jotain!

Ja sitte ne Hallan reenit.. En tiiä, onko sillä kevättä rinnassa, mulla tokokoepaniikki vai mikä, mutta ihme ketkuttelua meiän reenit on viime aikoina ollut. Sama linja jatku tänään. Paikallaanoloja ja tunnaria reenattiin ulkona. Makuullaan paikallaanolosta Halla ihan noin muuten vaan huvin ja urheilun vuoksi lähti juoksemaan mua kohti. Istuen paikallaanolosta meni maahan. Tunnari meni hienosti, kuten aina. Mutta millähän ilveellä me päästään koskaan semmoseen luokkaan, jossa on se meidän ainoa hyvä tokoliike?

Sisällä harjoiteltiin ruutua eri tavoin varioiden. Oheinen ruutuun tulokuva kertoo kaiken reenien tunnelmasta, asenteesta ja miten siellä sitte kaiken kaikkiaan menikään. Huoh.

Laiska kirjottaja..

..iski jälleen. Onhan meillä tässä ehtiny melkeen uus kuuden kerran tokovalmennus mennä, Epun kans on käyty hakukurssi ja muuten nautittu keväästä.

Tänään oli Epun valmennuskurssin toiseksi viimenen kerta. Harjoiteltiin eka noutoa. Eppu ei tykkää kapulan pitämisestä, joten meidän nouto on vielä pitämisen jankkausta. Kestoa ollaan voitu kuitenki kasvattaa ja mää saan käsiä irti nokasta, joten edistystä tapahtuu. Hitaasti, mutta varmasti. Eiköhän tämä nopeammin rakennu kuntoon ku Hallan nouto..

Toiseksi meillä oli monien liikkeiden yhdistelmä. Ensin koira perusasentoon, siitä itse ympäri koiran istuessa, seuraamista ja liikkeestä maahanmeno. Tämän jälkeen vein palkan hypyn taakse ja Epun lähetys hypyn yli. Vau, mikä into koiralla! Ohjaajaki kehu, että ollaan otettu aikasta iso askel eteenpäin. Paikallaanolo ja tunnarin reenausta ulkona kaatosateessa ja sitten vielä sisälle reenaamaan ruutua. Kaikin puolin mielettömän hyvä fiilis! Mahtavinta on huomata, miten paljon on ite kehittyny ohjaajana. Varmaan se edesauttaa, että on kaks niin erilaista koiraa, että joutuu oikeasti miettimään, miten mitäkin liikettä kummallekkin voi opettaa. Ja onhan meillä ihan paras ohjaajakin! Ja koirat, tietty :D

Tulipa hehkutus viesti.. No, jos jaksan huomenna Hallan reenien jälkeen kirjotella, voi olla eri meininki.. Meinaa koeressipaniikkia pukata ihan tosissaan. Asiaa ei yhtään helpota se, että Halla lähti viikonloppuna porojen perään, eikä korvia näkyny mailla eikä halmeilla. Meinas tulla hätä, ku koirasta ei mitään havaintoja. Kahen tunnin päästä se itte väsyneenä ilmesty möksän pihalle. Huoh. Toivottavasti koepaikassa ei oo lähistöllä just pyöriny minkäänlaisia eläviä. Mielummin vaikka kuolleita sitte :P