Ensin Epun kanssa reenattiin paikallaanoloa. Itse paikallaanolo on hyvä, mutta meidän pitää reenata perusasennosta maahanmenoa, Eppu tuppaa kääntymään vinoon. Pitää kysyä viisaampien mielipide, että onko perusasento jo lähtökohtaisesti vino vai mitä siinä tapahtuu. Lisäksi katottiin luoksepäästävyys, jossa Eppu alkaa kestämään ilman turhia teputteluja. Jatkettiin noudon harjoittelua, nyt kärsii irrottaa käsi alaleuastakin. Muutaman kerran Eppu otti oma-aloitteisesti kapulan suuhun, joka oli ihan mieletöntä!
Lisäksi reenattiin häiriössä luoksetuloja niin, että koirat jätettiin oottamaan selät vastakkain ja niitä kutsuttiin eri aikaan. Epulla alkaa löytyä kestoa istumisen paikallaanolossakin, joten palkkailin välillä paikallaanoloa ja väliläl kutsuin luokse. Aloitettiin kaukokäskyjen maahan-seiso välin hinkkaaminen hissinä. Eppu pysyy nätisti paikallaan. Vähän korjaa jalkojen asentoa seisomaan noustessa, mutta palkkasin vain paikallaan pysyvät. Tästä tulee hyvä. Lisäksi alettiin harjoittelemaan seisomisen paikallaanolon kestoa. Ohessa pari reenitunnelma kuvaa.
 |
| Hei, tehhääntehhääntehhääntehhään jotain! |
Ja sitte ne Hallan reenit.. En tiiä, onko sillä kevättä rinnassa, mulla tokokoepaniikki vai mikä, mutta ihme ketkuttelua meiän reenit on viime aikoina ollut. Sama linja jatku tänään. Paikallaanoloja ja tunnaria reenattiin ulkona. Makuullaan paikallaanolosta Halla ihan noin muuten vaan huvin ja urheilun vuoksi lähti juoksemaan mua kohti. Istuen paikallaanolosta meni maahan. Tunnari meni hienosti, kuten aina. Mutta millähän ilveellä me päästään koskaan semmoseen luokkaan, jossa on se meidän ainoa hyvä tokoliike?
Sisällä harjoiteltiin ruutua eri tavoin varioiden. Oheinen ruutuun tulokuva kertoo kaiken reenien tunnelmasta, asenteesta ja miten siellä sitte kaiken kaikkiaan menikään. Huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti