..iski jälleen. Onhan meillä tässä ehtiny melkeen uus kuuden kerran tokovalmennus mennä, Epun kans on käyty hakukurssi ja muuten nautittu keväästä.
Tänään oli Epun valmennuskurssin toiseksi viimenen kerta. Harjoiteltiin eka noutoa. Eppu ei tykkää kapulan pitämisestä, joten meidän nouto on vielä pitämisen jankkausta. Kestoa ollaan voitu kuitenki kasvattaa ja mää saan käsiä irti nokasta, joten edistystä tapahtuu. Hitaasti, mutta varmasti. Eiköhän tämä nopeammin rakennu kuntoon ku Hallan nouto..
Toiseksi meillä oli monien liikkeiden yhdistelmä. Ensin koira perusasentoon, siitä itse ympäri koiran istuessa, seuraamista ja liikkeestä maahanmeno. Tämän jälkeen vein palkan hypyn taakse ja Epun lähetys hypyn yli. Vau, mikä into koiralla! Ohjaajaki kehu, että ollaan otettu aikasta iso askel eteenpäin. Paikallaanolo ja tunnarin reenausta ulkona kaatosateessa ja sitten vielä sisälle reenaamaan ruutua. Kaikin puolin mielettömän hyvä fiilis! Mahtavinta on huomata, miten paljon on ite kehittyny ohjaajana. Varmaan se edesauttaa, että on kaks niin erilaista koiraa, että joutuu oikeasti miettimään, miten mitäkin liikettä kummallekkin voi opettaa. Ja onhan meillä ihan paras ohjaajakin! Ja koirat, tietty :D
Tulipa hehkutus viesti.. No, jos jaksan huomenna Hallan reenien jälkeen kirjotella, voi olla eri meininki.. Meinaa koeressipaniikkia pukata ihan tosissaan. Asiaa ei yhtään helpota se, että Halla lähti viikonloppuna porojen perään, eikä korvia näkyny mailla eikä halmeilla. Meinas tulla hätä, ku koirasta ei mitään havaintoja. Kahen tunnin päästä se itte väsyneenä ilmesty möksän pihalle. Huoh. Toivottavasti koepaikassa ei oo lähistöllä just pyöriny minkäänlaisia eläviä. Mielummin vaikka kuolleita sitte :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti