Vapaapäivä on hyvä alottaa tokoreenillä. Pitkään mietin, että lähdenkö porukan mukaan, kun Halla teki eilen oikean koirantyön. Tuttujen kultainennoutaja vanhus oli lähtenyt omalta pihalta ja lähdettiin Hallan kanssa mukaan etsintäpartioon. Halla oli heti alussa jo menossa oikeaan suuntaan, kun metsään päästiin, mutta joko Niko oli vaeltanut toisen suunnan kautta tai joku muu haju sai Hallan palaamaan ja lähtemään vastakkaiseen suuntaan. Halla raukka tippui Juurusojaan ja ui toiselle puolelle paniikissa eikä uskaltanut enää tulla pois. Minä kompastuin ja jäin kiinni vanhoihin piikkilankoihin. Kun saatiin Halla kierrätettyä sillan kautta oikealle puolella ojaa, lähdettiin vielä tarkistamaan se Hallan alkuperäinen hajujälki. Metsä oli tosi haastava, soinen ryteikkö, jossa runsasluminen talvi oli kaatanut puita. Lisäksi siellä oli paljon ojia, joita jouduttiin ylittämään. Reilun kilometrin päästä Halla sitten Nikon löysi, ojasta hukkuneena. Nuku rauhassa Niko! Ja voimia Nikon perheelle. Onni onnettomuudessa, että Niko kuitenkin löytyi ja toiveikkaana jatkan Hallan kanssa jälki- ja hakureenejä.
Tokoilu meni taas vähän reisille, kun paikka oli uusi ja pitkästä aikaa oli helle ja auringonpaiste. Hallan kanssa otettiin paikallaolo, joka oli heikoin pitkään aikaan. Ensin ryömi, sitten tuli luokse ja lopuksi alko kierimään. Jättäviä reenasin pääasiassa muuten ja seisominen alkaa sujumaan. Maahanmeno on edelleen liian hidas ja huono. Lopussa luoksetulo palkkana aamuruoka ja johan löyty vauhtia!
Epun kanssa reenattiin perusasentoa ja seuraamisen liikkeellelähtöä ja pysähtymistä. Perusasennon paikka alkaa löytymään, seuraamisen paikka on ollutkin koko ajan hyvä. Vielä kun saadaan ne yhdistettyä noihin liikkeellelähtöihin ja pysähtymisiin, niin meillä on valmis seuraaminen. Lopussa samanlainen luoksetulo kun Hallallakin, kummasti tuo ruoka motivoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti